Jo Suomessa ollessani kuulin huhun, etta Rottnest Island Perthin edustalla olisi vierailemisen arvoinen paikka. Näpyttelin tuolloin Googlen hakuboxiin kyseisen mestan ja Nettisivu, mikä eteeni aukesi sai hirveät fiilarit pintaan. Aivan kuin olisin tuijottanut ilmakuvaa Block Islandista, tuosta pinestä muulle maailmalle merkityksettömästä ja lähes tuntemattomasta pikku pläntistä Rhode Islandin edustalla, missä aikoinaan nelisen kuukautta vietin lyhyessä Cocktailtarjoilijan mekossa ranalla keikistellen. Okei, saaren muoto oli ihan väärä Blockiin verrattuna. Rottnes ei todellakaan näyttänyt Lamb chopilta (tai miltään muultakaan epämääräiseltä ruoalta). Mutta hiekkarannat, pienet järvet ja meressä satamissa kelluvat pikkulaivat olivat niin yhtäläisiä Blockin kanssa, että väkisinkin heräsi halu vierailla mokomalla saarella.
Ostaessani lippua saarelle vievaan lauttaan, tunsin tulleeni rystetyksi. Meno-paluu lipun hinta oli suhteellisen kova paivaretki kohteelle. Olin kuitenkin jo aikoja sitten tehnyt paatokseni kyseisella pikku maaplantilla vierailla, joten tungin Roope-Sedan kirkuvan aanen takaraivossani sinne pieneen aanieristettyyn huoneeseen, mista sen huutoa ei voisi kuulla. Ja hyva niin, silla jo 10 minuutin paasta Swan-jokea pitkin kohti merta cruisaillessa olin unohtanut koko karmaisevan hinnan ja olin iloinen ollessani matkalla jonnekin.
Hyvaan tuulen saatoin pilvien loimasta paistavan auringon lisaksi vaikuttaa $85 miljoonan arvoisen talon lipuminen nakokenttaan. Jouduin hetken aikaa miettia, olinko ymmartanyt kaiuttimista kerrotun summan vaarin. Kuinka porukalla voi edes olla tollasia summia kuluttaa yhteen taloon (joka toisin vei siita rantapenkereelta ehka 10 talon tontit...) Sitten muistin kaiken maailman Donald Trumpien olemassa olon ja masentuneena totesin, etta muut actually olivat Roope Setia eivatka vain omanneet kyseisen kitupiikin molyavaa saastavaisyydesta saarnaavaa paansisaista aanta. (Oon ihan kunnossa, ei tarvi kutsua valkotakkeja paikalle. Mun paansisaiset aanet on taysin hallinnassa!!) Kyseinen kiinteistokauppa on ollut Australian historian suurin. En olisi osannut odottaa, etta talo Perthissa lyo hinnallaan laudalta talot, jotka sijaitsevat Sydneyssa. Western Australia naytti olevan taynna yllatyksia...
Joku on joskus ehka kuullut mun hienosta kyvysta imea luontoon liittyvia katastrofeja puoleeni. Niinpa kukaan ei ehka yllaty siita, etta kun suuntasin Rottnest Islandille, kaikki rannat oli suljettu verenhimoisten haiden takia. 2 paivaa ennen vierailuani hai oli menny ja popsinut poskeensa Jenkkituristin ja nyt sita metsastettiin apinan raivolla (siis sita haita). Milla hemmetilla nekin muka osais oikean hain ampua. Tuskin se hai nyt sentaan I ate an American tourist-kyltti evassa pitkin merta uiskentelisi... Muutama viikko ennen tuota tapausta 60v mies oli painellu tuttuun tapaansa uimaan Cottesloe Beachilla Petrhin edustalla ja rannalle palasi vain hain hampaan jaljilla varustetut speedot. Kuka olisi uskonut, etta haillakin on noin hyva maku!? Eihan speedot voi aiheuttaa muuta reaktiota kun jumalattoman halun tuhota ne. Ehdottaisin, etta kansainvalisen turvallisuuden nimissa kaikki speedot tulisi havittaa maailmasta. Kannattajia?!
Mua Rottnestin rantojen sulkeminen ei hetkauttanut suuntaan tai toiseen. En olisi kuitenkaan ehtinyt itseani siihen turkoosin veteen dippaan, kun olisin niin pirun kiireinen painellessani saarta ympari kamerani kanssa. Sita paitsi, jos on jotain mita vihaan niin se on kylma vesi,...ja parkkimittarit... ja lentokoneessa kitisevat pikkulapset... ja rusinat... (okei jos ei nyt kuitenkaan tehtaisi taydellista listaa vihaamistani jutuista...)
Rottnest Islandilla ei saa ajella autolla. Sen sijaan paikan pyörävuokraamo on eteläisen pallonpuoliskon suurin pyörävuokraamo. Voi ei, taasko se alkaisi...Australiassa tuntuu kaikki aina olevaan hienointa ja suurinta in the southern hemisphere. Tosin kun bongasin, että kyseisellä vuokraamolla on yli 1300 pyörää vuokrattavana totesin, että ehkä kaverit ovat oikeutettuja titteliinsä. Tosin heti iski kehiin seuraava paniikki, helvattu mahtuuko siellä enää itse pyöräilemään, kun tollanen määrä pyöriä on liikenteessä. Luoja, törmäilisinköhän mä koko päivän kaikkeen mahdolliseen vastaantulevaan. Okei, tuloksena päädyin kaikkien muiden pyöräilijöiden turvaksi ottamaan bussivaihtoehdon.
Mun dissaa pyora ja ota bussi-vaihtoehto osoittautui loistavaksi. Omalla tavallani ehdin nakemaan kaikki, mita halusinkin, mutta valtyin niilta monotonisilta itseaan toistavilta puska-dyyni maisemilta, mita pyoraillessa olisi saanut enemman kuin tarpeeksi ihailla. Ala ymmarra vaarin, saari oli tajuttoman kaunis ja pidin siita puskastakin, mutta liika on liikaa, etenkin kun on vahyan kiire. Saarella oli kaytettavissa vain 5 tuntia aikaa. Bussin avulla sain tavallaan pikakelattua kaikki puskaosuudet ja keskityttya mielenkiintosiin juttuihin. Toi oli vahan kun ma katselemassa Pearl Harbor-leffaa. Pikakelaan kaikki tylsat ylipitkat sotakohtaukset, et paasen taas sydantariipaisevan kolmiodraaman kiemuroihin.
Yksi syy, miksi Rottnestille halusin menna oli quokat. Ei, en yrita kirjoittaa kuokka-sanaa jotenkin eksoottisesti, koska en todellakaan matkustaisi mihinkaan vain nahdakseni kuokan. (Mista vetoa, etta pyorran viela sanani heti, kun joku kertoo, etta Idahossa on pystytetty maailman suurin kuokka keskelle kuuluisia perunapeltoja.Tollon varmasti painelen kuokan voimasta kamerani kanssa paikalle. Sita paitsi Idaho puuttuu viela mun vierailtujen osavaltioideni listalta.) Quoka on pieni, suloinen kengurua muistuttava pussielain. Samainen elukka on saanut mut epailemaan, etta rotat naytti sopommille back in the day kun nykyaan. Meinaan kun Hollantilainen hemmo aikoinaan saaren loysi, se nimesi sen rotanpesaksi kyseisten hanesta jattilaisrotilta nayttavien pussielainten vuoksi. Rottnest nimi muodostuu tuosta taustasta.
Mulla oli lopulta enaa tunti aikaa saarella, ja arvaa vaan olinko nahnyt yhtakaan quokaa? Niinpa! Quokan kakkaa kyllakin tuntui olevan kaikkialla (jos tulkitsin oikein) mutta se nyt ei jostain kumman syysta vastannut quokan tapaamista. Paatin jo antaa periksi ja painelin kauppaan ostamaan bissen. Kaupan ovessa oli isot kuvat quokista ja kieltomerkki paalla. Great, just rub it in. Quokat eivat olleet tervetulleita kauppaan. En siis tormaisi niihin oluthyllyllakaan. Istuin rannalle juomaan Emu bitterini ja ihailemaan ostamastani postikortista tuijottavaa quokaa. Hmm... the next best thing I suppose.
Kun olin lopettanut etsimisen, tiedatte mita tapahtui. Matkalla kohti laivalaituria puskan alta esiin pomppi quoka! YES! Tuhat kuvaa myohemmin bongasin toisen nukkumasta puskan alta. Raps! Kannyin jatkaakseni matkaa ja tadaa! Tuijotin kolmatta quokaa. Lopulta kopottelin tyytyvaisena lautalle 7 quokaa myohemmin :)
Fremantle on rannikolla sijaitseva kaupunki lahella Perthia. Mei halusi vieda mut sinne vierailulle, ja 3 kertaa ensin eksyttyamme (aasialaiset kuskit) lopulta loysimme perille. Tunsin jokaisessa kurvissa olevani ralliauton kyydissa selan painuessa syvalle istuimeen painovoiman vaikutuksesta. Noh, oli Mei silti aasialaisella asteikolla loistava kuski :) Fremantlessa bongasin kaupan, missa ne myi molkky-peleja. Cool! Sitten vastaan tuli taideteon, jossa oli iso otsikko What will life be in 20 years? Sen alle sai jokainen kirjottaa oman mielipiteensa. Totta kai mun tartti saada oma lusikkani tohon soppaan ja hetken aikaa pohdiskeltuani tiivistin asian ytimekkaasti yhteen sanaan, ERILAINEN. Luonnollisesti kirjoitin sen suomeksi, eihan se nyt muuten olisi kaikkien niiden "There will be no more war between koreas' Tekstien joukosta olisi erottunut. Ma en lahteny kannanotollani pelastamaan maailmaa, totesin vain faktan, jota kukaan ei voisi vaittaa vaaraksi. (Ma vihaan olla vaarassa...)
No comments:
Post a Comment